Harmaa alkutalvi, vai voiko tätä talveksi edes kutsua? Pakkaspäiviä ei ole ollut eteläisessä Suomessa juuri kymmentä enempää. Tämän blogin kirjoituksissa puhutaan urheilemiseen liittyvistä aihepiireistä. Enimmäkseen talviurheilusta ja sen harjoittelusta.
 |
| Kuva: Harold Häkkinen 2013 |
Tämän lisäksi etsin keinoja ja kokeilen, miten huipulle pyrkivä urheilija pystyisi suorittamaan laji- ja oheisharjoittelua mahdollisimman kattavasti, sekä varsin pienen budjetin asettamissa rajoissa.
Käsittelen omasta näkökulmastani urheilijan kohtaamia tunnetiloja, odotuksia ja niiden lunastamiseen vaikuttavia asioita. Urheiluun liittyviä, mutta varsinaisen harjoittelutoiminnan ulkopuolisia asioita, kuten verkostoitumista ja henkisen valmennuksen merkitystä urheilussa tullaan myös tarkastelemaan.
Lajini on lumilautakrossi, jossa 4-6 laskijaa laskevat mahdollisimman nopeasti maaliin, merkattua rataa pitkin. Rata sisältää hyppyjä, lumikumpuja ja kaarteita. Laskun aikana tapahtuu paljon. Ohituksia, kaatumisia, onnistumisia ja pettymyksiä. Laji on hyvin fyysinen, mutta ennen kaikkea erittäin paljon itsehillintää ja taktikointia vaativa.
Ehkä suurimmaksi ongelmaksi Suomessa vakituisesti asuvalle alppilajien edustajalle muodostuu lajiharjoittelussa vaadittavien suorituspaikkojen niukkuus ja täten todellista kilpailusuoritusta mallintavien harjoitusten toteuttamisen vaikeus.
Lajini on lumilautakrossi, jossa 4-6 laskijaa laskevat mahdollisimman nopeasti maaliin, merkattua rataa pitkin. Rata sisältää hyppyjä, lumikumpuja ja kaarteita. Laskun aikana tapahtuu paljon. Ohituksia, kaatumisia, onnistumisia ja pettymyksiä. Laji on hyvin fyysinen, mutta ennen kaikkea erittäin paljon itsehillintää ja taktikointia vaativa.
Omia
saavutuksiani lyhyesti: pari SM-kultamitalia, kasa FIS-pisteitä ja
muutamia MM-kisastartteja nuorissa (3) ja aikuisissa (3), joista paras
sijoitus 16. (2006).
Ehkä suurimmaksi ongelmaksi Suomessa vakituisesti asuvalle alppilajien edustajalle muodostuu lajiharjoittelussa vaadittavien suorituspaikkojen niukkuus ja täten todellista kilpailusuoritusta mallintavien harjoitusten toteuttamisen vaikeus.
Huippu-urheilijaksi?
Urheilu on paljon muutakin kuin harjoittelua ja kilpailemista. Se on tunnetilojen välissä seilaamista, suhteiden ja verkostojen luomista, viihteen luomista. Parhaimmillaan lojaali verkosto kannattelee ja kannustaa urheilijaa myös silloin kun menee huonosti tai otetaan suuria riskejä. Valitettavasti suomalaiselle urheilijalle annetaan liian harvoin tukea tällaisen verkoston luomiseen. Näkisin sen olevan yksi tärkeimmistä kehitystavoitteista tulevaisuudessa.
Monissa maissa urheilu ja urheilijan tukeminen nähdään vielä syvällisemmin, yhteiskunnallisena velvoitteena. Hyvänä esimerkkinä voisi pitää vaikka itänaapuriamme, jossa urheiluun panostetaan aivan julmetusti enemmän. Ei pelkästään rahallisesti, vaan ennen kaikkea verkoston rakentamisen muodossa. Ajattelutavan juuret ulottuvat pitkälle Neuvostoliiton aikakauteen, 1900-luvun alkuun, jopa pidemmälle. Tuolloin tukemisen takana oli ensisijaiseti politiikka ja esimerkiksi sodankäyntiin liittyvät syyt, mutta urheilijalle tällainen järjestelmä antoi mahdollisuuksia. (Idäntutkimus 4/2008)
Suomessa tähän on herätty kunnolla vasta viime vuosina. Suunta on oikea, esimerkiksi yhä useampi urheiluseura panostaa päätöimisen työntekijän palkkaamiseen, jolloin seuratoiminta muuttuu organisoidummaksi ja tehokkaammaksi. Suurimman työn tekevät edelleen vapaaehtoiset, joiden tehtävä selkeytyy ammattimaisemman otteen välittömänä seurauksena. (Liikunta & tiede 5/2012, Pasi Koski)
Kun edellämainitut asiat liittää orjalliseen harjoittelemiseen ja omien tavoitteiden ylittämiseen, tulosta pitäisi ainakin teoriassa alkaa syntymään. Toki onnistumiseen vaikuttaa miljoona muutakin asiaa, kuten urheilijan henkinen hyvinvointi ja siihen liittyvät aiheet. Tulostavoitteiden ja oikeanlaisten harjoittelumetodien valitsemisen asettamat paineet. Niistä aiheista seuraavassa kirjoituksessani.
Oma harjoitteluni...
Aloitin uudestaan säännöllisen harjoittelun marraskuussa 2013. Kuljen kohti pitkän tähtäimen tavoitteita, jotka ajoitan vuosille 2016 ja 2017. Tavoitteena on kilpailla maajoukkuepaikoista. Tulostavoitteet ovat vieläkin korkeammalla.
Edellisestä aktiiviharjoittelukaudesta on kohta kolme vuotta, sillä lopetin säännöllisen harjoittelun kesään 2011. Nämä urheilu-urani hiljaiselon ajat ovat saaneet minut näkemään asioita aivan uudesta näkökulmasta. Ehkä myös siksi, että olen saanut olla mukana valmennustyössä, sen kehittämisessä ja ennen kaikkea, perheenisänä kodin askareissa.
Mahantäyteistä Joulua! :)
...
-H-
Monissa maissa urheilu ja urheilijan tukeminen nähdään vielä syvällisemmin, yhteiskunnallisena velvoitteena. Hyvänä esimerkkinä voisi pitää vaikka itänaapuriamme, jossa urheiluun panostetaan aivan julmetusti enemmän. Ei pelkästään rahallisesti, vaan ennen kaikkea verkoston rakentamisen muodossa. Ajattelutavan juuret ulottuvat pitkälle Neuvostoliiton aikakauteen, 1900-luvun alkuun, jopa pidemmälle. Tuolloin tukemisen takana oli ensisijaiseti politiikka ja esimerkiksi sodankäyntiin liittyvät syyt, mutta urheilijalle tällainen järjestelmä antoi mahdollisuuksia. (Idäntutkimus 4/2008)
Suomessa tähän on herätty kunnolla vasta viime vuosina. Suunta on oikea, esimerkiksi yhä useampi urheiluseura panostaa päätöimisen työntekijän palkkaamiseen, jolloin seuratoiminta muuttuu organisoidummaksi ja tehokkaammaksi. Suurimman työn tekevät edelleen vapaaehtoiset, joiden tehtävä selkeytyy ammattimaisemman otteen välittömänä seurauksena. (Liikunta & tiede 5/2012, Pasi Koski)
Kun edellämainitut asiat liittää orjalliseen harjoittelemiseen ja omien tavoitteiden ylittämiseen, tulosta pitäisi ainakin teoriassa alkaa syntymään. Toki onnistumiseen vaikuttaa miljoona muutakin asiaa, kuten urheilijan henkinen hyvinvointi ja siihen liittyvät aiheet. Tulostavoitteiden ja oikeanlaisten harjoittelumetodien valitsemisen asettamat paineet. Niistä aiheista seuraavassa kirjoituksessani.
Oma harjoitteluni...
 |
| Kuva: Harold Häkkinen 2013 |
Aloitin uudestaan säännöllisen harjoittelun marraskuussa 2013. Kuljen kohti pitkän tähtäimen tavoitteita, jotka ajoitan vuosille 2016 ja 2017. Tavoitteena on kilpailla maajoukkuepaikoista. Tulostavoitteet ovat vieläkin korkeammalla.
Edellisestä aktiiviharjoittelukaudesta on kohta kolme vuotta, sillä lopetin säännöllisen harjoittelun kesään 2011. Nämä urheilu-urani hiljaiselon ajat ovat saaneet minut näkemään asioita aivan uudesta näkökulmasta. Ehkä myös siksi, että olen saanut olla mukana valmennustyössä, sen kehittämisessä ja ennen kaikkea, perheenisänä kodin askareissa.
Mahantäyteistä Joulua! :)
...
-H-
